tiistai 6. joulukuuta 2011

Oi katso, Suomi.


Yöllä töissä tuli vähän huolestuttua katukuvan äärellä. Ilmassa roikkui isoja räntälämpäreitä. Vielähän niiltä ollaan aika mukavasti vältyttykin. Eivätkä ne yösydännä taivaan lisäksi mihinkään jääneetkään. Kadut ainakin ikkunasta katsottuina olivat ihan mustat ja kiiltävät. Takseja vaan suhasi ohi. Onneksi sai olla sisällä eikä pirssijonoissa värjöttelemässä.

Oli aamun agendalla nimittäin ulkoilemaan lähtö. Olin varannut oikein pipon ja kahisevat housutkin mukaan, sekä kaksi villapaitaa kun takissa on vain kuori. Tungin tennareihin villasukat. On joka sään lämpölenkkarit vielä hankkimatta. Melkein tuli kuuma, kun sitten alkoi se kävelyvaihe pienen bussimatkan jälkeen Käpylästä.

Vaan sää oli seljennyt ja suosi. Oli suunnitelmissa kävellä yhdessä uurnalehtoon valitsemaan kiveä. Ja löytyihän se.

 

Moni muu oli joutunut omat valintansa tekemään jo aikoja sitten, ajattelin. Kaikille meille se homma joskus eteen tulee. Nyt on minun vuoroni.

Vaan olipa tunnelmallista. Kun osa yön räntimisestä oli jäänyt pohjoishelsinkiläiseen maahan ja oksille. Jotkut olivat käyneet itsenäisyyspäiväkäynnillä kivillä ja isänmaallista kukkalaitetta oli laskettu keskusristille. Sinne minäkin sitten kynttilän laitoin. Aina tämä tällainen vähän herkistää.




Kotimatkalla joku elämää ja ehkä viime yönä väkivaltaakin nähnyt nainen tuli juttelemaan. Oli savuketta ja juna-asemaa vailla. Mielestäni ehkä myös laastaria olisi tarvinnut. Mietin, että on sitä itsellä kaikki aika hyvin. Samaa ajattelin aamulla, kun matkustin Hakaniemen torin ohi. Siellä soppatykki oli jo täydessä latingissa illan juhlia varten.

Kotona pistin vasiten jo hämärässä liekkejä pitkin pihaa.


Noinkohan käy, että tämä hyhmä jää maahan, vai vieläköhän tässä ennen joulua ehtisi haravoimaan rästiin jääneet pensaiden aluset. Jännä nähdä. En minä sitä lunta ole pahemmin kaivannut, paitsi ehkä valaisemaan. Huolettaa, kun ihmisillä on liukasta. Että siinä mielessä luontoäiti voisi jo päättääkin onko lauha talvi vai ei.

Sitä kun tennareilla lähtee luikastelemaan ja heijastinkin kaupunkilaiselta helposti unohtuu, niin ei olla ihan turvassa.



Sen verran huonosti tuli tähän itsenäisyyspäivään varauduttua, että löysin vain kaksi pitkää kynttilää, ja nekin eri kaliiperia. Otin hommaksi kuuteen mennessä polttaa toista lyhyemmäksi, että saan ikkunalle kuitenkin ne kaksi tasapitkää mitkä pitää.

Vaan onko sen nyt niin väliä, jos on eriparikynttilät. Mielestäni ei.

Sen verran aamupäivän ulkoilun kosteus meni luihin ja ytimiin villapaidoista huolimatta, että sytytin sisällekin kynttilää jo ennen kuutta. Pyhän kunniaksi aion saunoa oikein hartaasti. Kun pistää tervan ja oluen haisuja kiuasveden sekaan, niin tulee tosi tunnelma. Kun pistää silmät kiinni löylyssä, on vähän niin kuin maalla.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti